Sotaa edeltävinä vuosina Kauko Eskelinen viljeli Olhavan tilaa yhdessä isänsä Eljaksen ja veljensä Taunon kanssa. Asevelvollisuutensa Kauko suoritti Ratsuväkiprikaatissa Lappeenrannassa. Talvisodassa hän palveli 5./JR 39:ssä ja kaatui Impilahden Koivuselässä 4.1.1940. Sotilasarvoltaan Kauko oli korpraali.

Vajaa viikko aikaisemmin Tauno-veli oli haavoittunut Ruhtinaanmäessä ja oli tammikuun alussa Jyväskylässä sijaitsevassa sairaalassa. Siellä hän oli nähnyt unen veljensä kaatumisesta. Kauko oli tullut hänen luokseen ja sanonut, että näin minulle kävi, luoti meni sydämen läpi. Sairaanhoitaja, jolle Tauno oli kertonut unestaan, lohdutteli sen olevan vain pelkoa veljen puolesta, mutta todeksihan tuo uni valitettavasti osoittautui.