Esko Heiskanen oli Rukajärvellä JR 52:n viidennessä komppaniassa tarkka-ampujana. Muita vieremäläisiä samassa 3. joukkueen 3. ryhmässä oli mm. Paavo Rönkkö, Vilho God, Ahti Niskanen ja Tauno Partanen. Ensimmäinen tukikohta oli nimeltään Lehmä, joka sijaitsi Sorokkaan menevän tien kahden puolen. Kevättalvella 1942 tuli siirto Sukellusvene-nimiseen tukikohtaan. Edellisessä taistelussa oli jäänyt suolle jäätyneitä vihollisia vartiopaikkaan menevälle polulle. Miehet nostelivat niitä miinalangan toiselle puolelle. Seuraava kenttävartio oli vasemmalla päätiestä.  Esko oli viiden miehen partioretkellä (n. 10 km). Järvikannaksella vihollinen vahtasi ja haavoittumisia tuli. Kerran soppakuski toi muonaa ja pusakoita. Vihollisen tykinammus osui rekeen ja rytäkässä monta miestä kuoli ja haavoittui. 

Pallon taistelut 26.6. - 28.6.1943:    26.6. aamulla vihollinen ampui ankaran tykistökeskityksen Pallon tukikohtaan. Suomalaiset joutuivat perääntymään.  26.6  illalla suomalaisten tykistö - ja kranaatinheitin keskityksen jälkeen alkoi takaisinvaltaus, jossa oli mukana 5./JR52 . Ryhmitysvaiheessa Eskon lähelle osui kranaatti ja jokin osui hänen päähän. Tämän jälkeen hän joutui menemään lepopaikkaan. Suomalaiset saivat  Pallon vallattua takaisin 27.6 aamuyöllä. Takaisinvaltauksessa oli vieremäläisiä: Ahti Niskanen, Vilho God, Tauno Partanen ja Aarne Nissinen. Kesällä - 43  komppania teki vielä töitä Pallossa.

Kesällä 1944 vihollinen rakensi tietä tukikohta Puntarin läheltä Ontrosenvaaraan. Viides komppania, johon Eskokin kuului ajoi vihollisia pois Puntarin edestä. Ensimmäinen yhteenotto oli jo 200 metrin päässä. Tuossa ajojahdissa haavoittui vieremäläinen Paavo Rönkkö 10.7. klo 22.00. Rönkkö kuului Eskon ryhmään eli 3. joukkueen 3. ryhmään. Joukkueet lähtivät jälistämään vihollista. Klo 22.45 saivat tulikosketuksen viholliseen  n. 1,5 km:n päässä. Alkoi tulitaistelu. Vihollisella oli mm. kaksi konekivääriä ja pienoisheitin. Komppania jatkoi sinnikkäästi taistelua. Taistelussa kaatui Anton Räisänen Pielavedeltä. Esko tähtäsi kiikarikiväärillä venäläistä pikakivääriampujaa. Silloin vihollisen pienoisheittimen (vekun) ammus tuli eteen ja Eskon silmään lensi sirpale. Vilho God oli vieressä ja näki, että nyt Eskolle kävi huonosti. Eskon toisesta silmästä meni näkö ja tuli pitkä sairaalareissu. Viimein syksymmällä hän pääsi kotiin Kellomäelle viljelemään kotitilaansa.