Mauno Vidgrenin tarinat on kerätty hänen haastatteluistaan v. 2004 - 2005.

Mauno Vidgren syntyi  v.1919 Vieremän Niemisenkylällä, Päivärinteen tilalla Taavetti ja Lyyti Vidgrenin perheeseen. Ensimmäiseen savottaan Manu lähti 12 vuotiaana (v.1931) isä -Taavetin kanssa Palomäkeen jossa oli tullut tilan jako veljesten Kalle ja Ate Vidgren kesken ja tästä syystä puuta kaadettiin. Myöhemmin savotat tulivat joka talvisiksi työmaiksi nuorelle miehelle.
\" Savotat alkoivat joulun jälkeen tosissaan - savottaa varten tarvittiin lunta ja pakkasta. Illalla tulien sammuttua alkoi tarin iskentä ja vitsien kerronta; kaksi tukkijätkää tapasivat - muistatko kun tyttöjen perässä aikoinaan juostiin? - kylllä muistan, mutta en muista minkä takia..?\".

1940 Välirauhan aikana

Olin varusmiespalveluan alussa 10 kk tykistössä – täydellisen tulenjohtokoulutuksen sain, Niilo Tarvajärvi opetti tuolloin patterin päällikkönä, kuri pidettiin kovana komppaniassa, remmiapellia oli tarjolla.

Ryhmäkuvassa yhdessä Haapajärven poikien kanssa


Välirauhan aikainen kuva, jossa Manu on vielä tykistön palveluksessa. Ryhmäkuvassa Manu on  Haapajärven poikien kanssa, kuva on otettu Toijalassa  v.1940.  Myöhemmiin Mauno joutui kiväärikomppaniaan, JR 8, kun komppanioita jaettiin uusiksi.
Mustatakkinen nuori mies kuvassa vasemmalla on Matti Junttila, jonka ruumis tuli Manua vastaan jatkosodassa tien reunassa.

Olin Niilo Tarvajärven matkassa kesän 1940 Muurolassa, jossa kartoitettiin tykistön ampumasektori, hyvä komennus, Helsingistä oli lisäksi yksi insinööri, jonka mukana pääsin Rovaniemelle.
Meillä oli armeijan eväät ja vapaat aikataulut. Tarvajärvi oli patterin päällikkönä, joutui sittemmin lähtemään urheiluopistoon , paikalla oli Iisalmesta Hämäläisen Eelis.  Tutustuin siihen aikana Eelikseen ja harrastettiin kuulan työntöä iltavapaalla. Urheilukentällä oli muitakin ; ” Heittäkää kuula tänne”,  Eelis työnsi reilut 14 metriä ja upseerit olivat jäädä alle.
Pääsin patterien väliseen köydenvetoon – riskimmät valitsivat kisaan – en olisi muuten päässyt, kun olin poistumiskiellossa, Tarvajärvi tuli itse hakemaan, kun piti kisa voittaa, se oli 1940 juhannuksena. Se oli loisto-oloa, kun pidettiin tansseja lavalla – Muurolassa. Kemijoessa sittemmin uitettiin patterin hevosia, ei se hevonen huku, ei muuta kuin hevonen penkkaa myöten jokeen ja uimaan.
Patterista tuli siirto 1940 syksyllä JR 8:aan, Ylämyllylle Joensuuhun.  Hammaslahti -  Tikkalaan asemapaikkana, kun tuli aloitettua vakinaisessa sotaväessä.
Ylimääräiset kertausharjoitukset tuli seuraavaksi,  ja samalla palvelusaikaa jatkettiin.



Mauno Vidgren ja Veijo Winter

1941 Jatkosota

Jalkaväkirykmentti 8 (JR 8) kuului osana 11 Divisioonaa VI Armeijakuntaan, jota komensi Paavo Talvela.  27 kesäkuuta 1941 voimaan tulleessa järjestelyssä divisioonan joukkoja sijoitettiin kahteen taisteluosastoon, osasto Susitaipaleeseen (komentajana Paavo Susitaival  ja osasto A:han (komentajana Pietari Autti), johon JR 8 kuului .
2. heinäkuuta mennessä osasto A oli sijoittunut kolmen kilometrin etäisyydelle rajasta. Tällöin annettujen peitenimien joukossa oli myös JR 8:n komentajaa edustava Ukko.  Rykmentin pataljoonat olivat vastaavasti Uuras (I P), Untamo (II P) ja Uikku (III P). II pataljoonaan kuuluva 4. komppania ylitti rykmentin joukoista ensimmäisenä rajan miehittäen vastustajan tukikohdan Kukkovaarassa 4. heinäkuuta 1941.

Manun tie eteni JR 8:n riveissä seuraavien taistelujen kautta:
Veskelys - Potkuselkä - Maaselkä - Tsalkki   19.-23.08.1941
Sotjärven - Säämäjärven kannaksen läpimurtotaistelu25.- 27.08.
Säämäjärvi       31.08 - 01.09.
Sillanpääasemataistelut Petroskoin suuntaan  02.-05.09 
Terun taistelut        06. - 08.09 
Pyhäjärven valtaustaistelut       10. - 15. 09
Äänislinnan valtaustaistelut       21.09 - 02.10. 
Vilgan kylän valtaus      30.09.1941  

 

Arvo Rytkönen ”Ryvän Arvo”, Manu ja Kalle Rönkkö – Syvärin takaa otettu kuva,
Homoravitsh ja Juksovitsh.

Lomatunnelmissa
Armeijassa olin ollut jo vuoden ennen kuin lomille pääsin – loma-anomuksia jätin, mutta vääpeli laittoi anomuksen pinkan alimmaiseksi, silloin tuli onneksi lähetti ja sanoi, että nyt on laitettava lomille kaikki ne, jotka ovat jo vuoden olleet palveluksessa. Kyllä sitä vääpeliä harmitti.
Kuopion asemalle junalla tultaessa oli joutoaikaa ennen seuraavan junan lähtöä Iisalmeen. Siinä oli odottelua ja paljon humalaisia, yksi niistä oksensi kaverinsa kenkään, joka oli nukahtanut aseman lattialle, pian tuli kuulutus junan lähdöstä ja kaveri nousi vauhdilla ylös ja laittoi kengän jalkaansa…
” Tulin lomalle rintamalta ja matkalla kotiin piti pysähtyä Iisalmeen, ajattelin käydä kahvilla Kajaanin junaa odotellessa. Siinä kävelin Pohjolankatua pitkin, kun kadun toisella puolella tuli harmaassa turkissa luutnantti vastaan, en tehnyt sille tervehdystä ja siitä se tuli valittamaan, ettei ylempiarvoista tervehditty – minä vetäisin sitä heti turpaan ja suuntasin kohti kahvilaa.

Vähän ajan päästä se tuli pienen partion kanssa kahvioon ja tunnisti minut ja tuli pidätyksellä uhomaan, löin sitä uudestaan niin, että se lensi pöydän yli partion päälle, siitä pääsin pakoon. Juoksin Reetta-tädin ja hänen miehensä Heikin luo piiloon juna-aseman lähelle. Illalla Heikin tullessa pihaan hän kertoi yhdeksän miehen partion etsivän minua. Heikki antoi ohjeet, joiden mukaan piti lähteä mottijunan kyytiin vasta kun juna liikkuu jo asemalla – niin tein ja pääsin junaan ja kohti Kainuunmäen asemaa, jossa hyppäsin pois kyydistä ja suuntasin kotia kohti Päivärinteelle.
Veljeni Martti oli haavoittunut jo sodan alkuvaiheissa ja hän oli sotilaspoliisina Iisalmessa. Pyhänä syötiin koko perhe kotona ja Martti kertoi tohkeissaan Iisalmessa tapahtuneesta luutnantin pahoinpitelystä : ” Semmonen joutas kyllä ottoo kiinni..”, tuumasi Martti.


1941 Äänislinnan porteilla lokakuun alussa

Äänislinnan alueille tultiin syyskuussa 1941, ihan siinä Äänislinnan portailla ryssän tykistö ampui – kahakan jälkeen valloitettiin ryssän tykki, ja taistelun jälkeen joku sytytti tupakan :
”Etkö sinä perkele tiedä, että täällä ei sytytetä tupakkaa – haisee kauas helposti!”, oli kommentti, joka tuli nopeasti komentajan suusta.

Venäläinen hullujenhuone sattui kohdalle – aukaisivat ovet – metsiin pakenivat, sitten tuli komento, että ne on haettava talteen metsistä, osan niistä potilaista ampui venäläiset. Orsakka, rautatieasema, Äänislinnasta etelään, oli paikka mihin ne hupsut kerättiin.

Äänislinnassa  lähettiin rantatietä kävelemään, siihen tuli sitten joukkoja katsomaan talojen rappusille naisia – nuoria ja vanhoja – meidän komppanian karjalaispoika sanoi : \"Ai kuksimas kuksimas\", siitä ne naiset suuttuivat ja alkoivat kivittämään. Huumoria riitti - karjalaispoikia vain nauratti : \"On minun eukolla vain hyvä tuo kippee\",  ... Karjalaispoikia oli Torojeff : \" Annapa minulle pitshu vakkanen\",  tulitikkulootaa kun tarkoitti.
Minä olin Äänislinnan paraatissa – Hannu Väänänen toimi pataljoonan komentajana, muutaman päivän perästä pidettiin vielä isompi paraati, jossa meitä oli ryhmän verran miehiä, siellä oli ulkomaalaisia – ruotsalaisia ja saksalaisia, paraatia katsomassa kutsuvieraina.

Majoitus oli ryssän kasarmilla, puolustusvoimien säännöstö otettiin heti käyttöön tervehdysten ja huomion huutamisten kera. Se oli lyhyt lepo – 3 vrk. – tuli komento autoon nouse. Oli kova pakkanen aamulla, kun mentiin kuorma-autoilla rintamalle Homoravitshiin, jossa oli saksalaisten ja venäläisten rintamalinja. Vartioon mennessä antoivat ohjeen: ” Muista poika, laske ruumiit taistelukentältä, jotta näät, onko eläviä joukossa”. Piikkilanka-aita vedettiin myöhemmin.

Siinä ei ollut kaukana ryssän nokka tuota kuvaa otettaessa

Oheisessa kuvassa Manun vieressä on Latva-Matti eli Matti Nenonen, joka kävi lomilla – Kokkolan kupeesta – siian kutuun oli mennyt kalalle, ottanut siikoja lomilta mukaan – tuonut rintamalle ison sankon ja heittänyt porukalle jaettavaksi.

Konekivääri ampui, kun vastapuolelta alkoi pulina kuulumaan, siellä oli kirkiisejä, niitä paksuhuulisia – nekin alkoivat ampumaan ja kävelivät kukkulalle poteroita tekemään.  Tykistön tulenjohtomies tuli siihen paikalle, sanoin sille, että ammu tuonne, tuossa on hyvät maalit – se sano, ettei pysty ampumaan, on liian matalat ampumalinjat. \"Suksi jätkä vittuun\",  sanoin sille – sitten krh:n komppanian mies tuli ja otti koordinaatit – ja saman tien ampuivat sinne missä se mölinä kuului kuin talkooväeltä.

Parin aamun päästä mentiin vasta katsomaan, kun pelättiin väijytystä , siellä ruumiit makasivat  miinoitettuina, tähtikokardista oli vedetty johto ammukseen ja niitä oli sitten paljon siellä.
Ne laittoivat partion metsään – ryssät tulivat myös katsomaan myöhemmin – oltiin suojassa lumessa – yllätettiin ne suksien päältä, seuraavaksi oli valekuolleita hangessa – selvisivät ja menivät omalle puolelle.
Aamulla taistelutantereella oli paljon kaatuneita, joiden seassa komppaniassa palvellut Kalle Hagert pyöri. ”Ei kai vainajilta ole viety omaisuutta?”, oli Kallelta kysytty.
” Ei ole Kalle ottanut”, oli vastaus tullut nopeasti. Niin vain oli kellot viety ja Kallen repusta kellot löytyneet. ”Sellainen pikku retale se oli – marssilla ollessaankin kiväärin perä viisti maata pitkin. Vääpeli käveli takana ja kysyi: ” Missä se kivääri roikkuu?”
” Herra vääpeli, kivääri roikkuu kun valtion varojen puutteessa häneltä jäi alokaskoulutus pahasti kesken…”

Perääntymisvaihe

Pyhäjärvi – amerikkalaiset maataistelukoneet – ryssä katkoi teitä , kaikki oltiin uupuneita, luutnantti Keijola näytti karttaa – siinä oli kaikki tienhaarat, josta pääsi Suomeen – luutnantti oli niin väsynyt, ettei tiennyt mistä edetä – matkaa jatkettiin ja kaksi hevosta upposi suohon – ei niitä saanut ampua – matka jatkui ja venäläiset partiot häiritsivät jatkuvasti. Kyllä sinne jäi ukkoja paljon – venäläinen johti tulta lentokoneista.

Lapin sota

Näin minä Torniossa ison saksalaisten  viinavaraston – se oli lautarakennus, ja siellä oli vartija konepistoolin kanssa, kysyttiin onko tuossa viinaa?
Jututettiin siinä sitten vartijaa; \" Sehän joutaa pullot mukaan,  ylihuomenna on nämäkin luovutettava kuitenkin ryssälle?\",  siinä otettiin pulloja reilusti miehen ympärille – paloviinaa, akviittia ja punaviiniä.

Lapin sodassa oltiin likellä Norjan rajaa, Palojoella, kun tuli komennus, jolloin aamulla piti lähteä ottamaan tietoa saksalaisten rintamalinjasta. Minulle sanottiin, että Vidgren ottaa ryhmän miehiä ja menee niin pitkään, että tavoittaa saksalaiset – jonkin matkaa oli menty, kun miinalanka kulki tien läpi, käen nostin, että seisahdutaan, sitten alkoi tulitus…
Matti Nenonen kaatui ihan minun viereen. Haavoittuneita oli Orjala, joka jäi tielle  – \" Manu, Manu elä heitä häntä\", huusi mies haavoittuneena, myöhemmin hänet oli viety joen yli Ruotsin puolelle – väijytyksen jälkeen yötä oli puussa kaksi miestä. Tie katkaistiin , minä olin tien puolelta metsän puolella turvassa – joen puolelle menneet pakenivat Ruotsin puolelle.
Ruotsalaiset sanoivat haavoittuneille, että kolmen päivän päästä sota loppuu ja ne laskevat teidät siviiliin.

Sodan jälkeen, elokuva ensi-ilta, Tuntematon sotilas, 19.12.1955
Manu kutsuttiin JR 8:n veteraanien tavoin katsomaan ensi-iltaan Edvin Laineen ohjaamaa sotaelokuvaa Tuntematon sotilas. Paikalla oli vieremäläisistä myös Arvo Rytkönen.  Manu ja Arvo on nähtävissä elokuvasta tehdystä uutisfilmistä, jossa JR 8:n miehet kävelevät ylös elokuvateatterian rappusia:
www. yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kun_tuntematon_tuli_3652.html#media=3675

Tuntemattoman sotilaan ensi-ilta

Elokuvan jälkeen oli yhteinen illanvietto – aseveli-ilta , se oli ensimmäinen kokoontuminen sodan jälkeen v.1955,  sen jälkeen kokoontumiset 5 vuoden välein –  ja sitten 2 vuoden välein  – JR 8:lla oli kokoontumiset Vekarajärvellä.
JR 8:n komentaja, Kenraali Autti piti puheen ennen elokuvaa ja sanoi, että tästä porukasta on noussut maailman kuuluisimpia kirjailijoita. Hänelle tarjottiin tätä kirjaa luettavaksi, hän ei ottanut – oli todennut vain, että ei lue enää sotaromaaneja.

Kuvassa:
Niilo Vartiainen kuvassa vasemmalla pöydän päässä – jäi talvisodassa armeijaan, lääkintävääpeli, Vieremältä kotoisin, perheessä ollut nahkuriliike. Sodan aikana hänelle oli tullut paketteja , reilusti kutsui syömään. (Pataljoonan komentaja Hannu Väänänen oli juoppo, jonka johdosta Vartiaisen harteilla oli kirjanpito,  sodan jälkeen Vapo kuulusteli 2 vuotta Väänästä)
Laukkanen, Pielävedeltä
Palko, silmälääkäri Oulusta
Oikealla pöydän päässä Arvo Rytkönen, Ryvältä – heitinkomppania.