Olli Huttunen

 

Olli-setäni (1915 - 1940) oli Suomen parhaita hiihtäjiä. Osallistui varusmiesaikana Garmisch Partenkirchenin talviolympialaisiin ja saavutti sotilaspartiohiihdossa toisen sijan (Kuvaja, Remes, Arantola, Huttunen). Siitä saatu kunniakirja on seinälläni. Hopeamitali, painava mäntti hopeaa, oli meillä pitkään.  Annoin sen Antille, joka luovutti sen Urheilumuseoon.

Antti kertoi soittaneensa sinne ja museo sanoi mielihyvin ottavansa mitalin vastaan. Mitali oli ollut Antin taskussa, koska kotelo oli hävinnyt. Vastaanottajilla oli valkoiset käsineet käsissään heidän ottaessaan vastaan mitalin. He antoivat Antille kilpailuun liittyviä lehtiartikkeleja, joita olivat keränneet. Antti teki järkevän ratkaisun. Mitalista olisi saanut muutaman tuhatlappusen, mutta sen oikea paikka on tietysti museossa, ei jollakin rikkaalla kerääjällä, mihin se todennäköisesti ennen pitkää olisi päätynyt.

Ehkä kannattaa mainita, miten näille partiohiihtoon  osallistuneille  miehille myöhemmin  kävi. Gefreiter Arantola, siis Kalle Arantola, ja  Soldat Huttunen, siis Olli Huttunen,  kaatuivat talvisodassa.

Sergeat Remes, siis Olli Remes, kaatui komppanian päällikkönä, kapteenina ja  Mannerheim-ristin Ritarina  (no.10) jatkosodassa. Oberleutnant Kuvaja, siis Eino Kuvaja,  viivytti  menestyksellisesti pataljoonan komentajana useiden vihollisdivisjoonien hyökkäystä Siiranmäessä ja Äyräpäässä. Haavoittui  majurina (myöhemmin korotettiin  everstiluutnantiksi) ja Mannerheim-ristin Ritarina (no.137) ja toimi aktiivipalveluksen jälkeen mm. vakuutustarkastajana. Näistä neljästä partiomiehestä siis kaksi kaatui talvisodassa. Kumpikin eloonjäänyt sai korkeimman sodassa annetun kunniamerkin jatkosodassa, toinen  kaatui, toinen haavoittui. Lieköhän Suomessa tai missään muuallakaan ollut vastaavia partiomiehiä?

Olli Remes ja Olli Huttunen olivat vieremäläisiä ja heidän sankarihautansa ovat Vieremällä. Mannerheim-ristin Ritarin no.10 hautajaiset lienevät komeimmat Vieremällä koskaan pidetyt.

Ollin kuolemasta olen kuullut paljon kertomuksia. Hän oli pataljoonan komentajan lähetti. Tapasin toisen lähetin joskus 1960-luvulla (Aku Rissanen). Hän kertoi, että komentaja määräsi tehtävään ensin hänet. Hän ennätti jo hiihtää lähes sata metriä ja ajatteli menevänsä varmaan kuolemaan. Komentaja huusi hänet takaisin ja käskikin Ollin mennä. Kai siksi, että Olli oli naimaton,  parempi hiihtäjä ja hänen selviytymismahdollisuutensa olivat suuremmat.

Ollia  ammuttiin ”linjojen välissä” vatsaan. Hän jäi makaamaan paikalleen eikä häntä saatu pois ennen pimeää. Hän oli valittanut pitkään. Kun hänet saatiin pois, Alapihan Martti vei hänet hevosella joukkosidontapaikalle ja ajoi varmasti kovaa. Hänet leikattiin siellä, lähetettiin junalla sotasairaalaan, missä hän kuoli seuraavana päivänä. Maiju-tätini oli avannut Vieremällä vatsasiteet ja sanoi, että Olli oli ehkä junakuljetuksen aikana repinyt tajuttomana ja tuskissaan siteet auki.  

Olli  haavoittui pahasti pataljoonan komentajan lähettinä Koivuselässä 18.2.40 ja kuoli 19.2.40 13.KS:ssa. Varusmiehenä 6.9.35 –20.8.36. Valioampujamerkki 12.3.36. Taistelut:Uomaa, Lavajärvi, Ruhtinaanmäki, Mitro, Koivuselkä.

Ollilla oli  tapana sanoa (tämän  kertoi Unto Karjalainen): Niin kauan kuin elämme täällä, emme pidä paitaa housun päällä. Kun kuolema viimein mun noutaa, niin paita housun päälle joutaa.

Olli oli lomalla Veikon hautajaisissa (tammikuussa 1940). Hän oli äidin mukaan seurustellut joidenkin vieremäläisten tyttöjen kanssa. Lähtiessään hautajaisista takaisin, hautajaisvieraita oli vielä paikalla, Olli oli sanonut, että pitää kai se tuo morsian ottaa mukaan. Eräs paikalla ollut tyttö, äiti muisti nimenkin, oli luullut Ollin tarkoittavan häntä, punastunut ja ollut kovin mielissään. Olli oli kuitenkin tarkoittanut kivääriään ja kopannutkin tytön asemasta sen mukaansa!

Minulla  on Ollin  kuva-albumi  vuoden 1936 olympialaisista. Mielenkiintoista on se, että  yhdessä  kuvassa  suomalaiset  hiihtäjät poseeraavat  saksalaisten  upseerien kanssa. Yksi  näistä  on  selvästi saksalaisten Lapin  joukkojen  komentaja Dietl. Olivatko  saksalaiset  niin  viisaita tahi  suunnitelmissaan  niin  perusteellisia, että panivat suomalaisten  yhdysupseeriksi  Suomeen  mahdollisen  sodan  aikana tarkoitetun  korkea-arvoisen  upseerin? Eivät olleet, urheilumuseosta kerrottiin, että Dietl oli tuolloin läheisen Fusseniin sijoitetun   vuoristojääkärirykmentin komentaja  ja toimi ampumahiihtokilpailun johtajana, siitähän vastasi Saksan sotaministeriö