Matti Kauppisen sotatarina

Matin talvisota

Matti Kauppinen osallistui varusmiesaikanaan helmi-maaliskuussa 1940 Karjalan Kannaksella talvisodan taisteluihin. Hän oli saanut tykkimieskoulutuksen ja palveli Kenttätykistöryhmä kahdessa (1.Ptri/KTR2). Osallistui mm. Vuosalmen ja sen eteläpuolisiin taisteluihin.

Erkki Svartström ja Matti.

 

Matin jatkosota

Matti kertoo olleensa Vieremän Luvejoella uitossa kesäkuussa 1941, kun tuli käsky kokoontua Vieremän kk:n kansakoululle. Siellä hänet määrättiin Toisen Jääkäriprikaatin esikuntakomppaniaan (EK/2.JPr). Joukkojen perustamisvaihe päättyi 23.6.1941 Juhannuksen vastaisena yönä. Matin matka alkoi polkupyörällä kohti itää Kauppilanmäen ja Rautavaaran kautta Uimaharjua lähellä olevalle Paukkajan kylälle, jossa joukot saivat levätä 1,5 vrk. Levon jälkeen matka jatkui Ilomantsin kautta lähelle valtakunnan rajaa Mutalahden eteläpuolelle puolustusryhmityksiin. Matka kesti viikon verran polkupyörillä, tosin osa Vieremällä perusteluista joukoista pääsi juna - ja autokuljetuksin Kontiomäen kautta Paukkajaan. Matin mieleen ovat jääneet ensimmäiset taistelut Peurujoella, jossa vihollinen ampui konekivääreillä. “ Siellä oli hakkuuaukio ja vihollinen oli ryhmittynyt betonibunkkereihin”. Moni tuttu mies kaatui, Matti muistelee. Peurujoella kaatui 16-Vieremän miestä, joukossa myös JP5:n 1.komppanian joukkueenjohtaja Ales Säisä Haajaisilta. Peurujoelta matka eteni kohti Tolvajärveä, Yläjärveä ja Aittojoen kautta entistä Tarton rauhan rajaa, joka ylitettiin Suojoella/Torasjoella 23.8.1941.
Vanhan rajan ylityksen jälkeen vieremäläiset taistelivat Ravanmäessä, Onkamuksessa ja Olkkoilassa. Matille on erikoisesti jäänyt mieleen ammuksen osuminen telttaan, jossa sijaitsi myös puhelinkeskus. Matti kertoo, että kovien taistelujen jälkeen he pääsivät kuuden kilometrin päähän varsinaiselta rintamalinjalta huilaamaan. He menivät isoon telttaan, jossa sijaitsi “Apu- keskus”. Sinne oli tullut myös Kauppilanmäen vanhemman ikäluokan miehiä. Heitä oli eri porukoista kaikkiaan 16-18 miestä. Sirpalekuopat olivat teltan läheisyydessä. Vihollisen tykistötuli läheni lähenemistään ja pian joukkueenjohtaja komensi kaikki sirpalekuoppiin. Matin kaveriksi samaan kuoppaan tuli “Peltolan poika” (Olavi Repo), joka pyysi häneltä tupakkaa. Matti kysyi sinulleko nyt maistaa tupakka- kyllä se nyt maistaa vastasi Olavi. Pian keskelle telttaa tuli kranaatti. Teltan sisällä oli ainoastaan yksi mies hoitamassa “Apu-keskusta” ja menehtyi kranaatista. Matti kertoi miehen olleen kotoisin Kauppilanmäestä ns. vanhempaa ikäluokkaa. Mieheltä olisi jo loma alkanut, mutta sijainen, jonka piti tulla hoitamaan puhelinkeskusta ei ollut palannut ajallaan lomalta. Matti toteaa, että hilkulla oli mennä kaikki miehet. Joukkueenjohtaja komensi kaikki maantielle - Matti ei totellut käskyä, vaan meni syrjemmälle sirpalekuopasta ja teltasta. Pian kranaatti osui miesten keskuuteen tielle ja tästä kranaatista Olavi Repo haavoittui vakavasti jalkaan. Samoin Matin ryhmän toiselta mieheltä meni sirpale keuhkoista läpi. Joukkueenjohtaja Toivo Ikäläinen tukki reiän vaaterievulla - Matti muistelee. Tämä keuhkoihin haavoittunut oli Kauko Siekkinen, joka toimi Haajaisilla myymälänhoitajana. Hän eli vielä kaksikymmentä vuotta haavoittumisen jälkeen.

Sotahistoria tuntee Matin kertoman tapauksen. 24.9.1941 tuli täysosuma “Apu”- nimiseen keskukseen (2.JPr), jossa yksi mies kaatui ja kolme haavoittui. Komentokeskus sijaitsi Onkamus - Peldojärven alueella. Kranaatin täysosumassa telttaan kaatui Kauppilanmäen Pyöreeltä kotoisin oleva puhelinkeskusta hoitanut Risto Vidgren (E/2.JPr). Hän oli vanhempaa ikäluokkaa s. 7.5.1897.

Matti ja Uuno Huttunen.

Matin sotataival jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana jatkui aina Karhumäelle asti. Tammikuun 1942 taistelut Hiisjärvellä ovat jääneet mieleen, vaikka paikannimet ovat jo unohtuneet. Kerrankin hän lähti erään Pärekosken miehen kanssa hiihtämään ja yllättäen törmäsivät vihollisen mottiin. Nyt tuli kiire pakoon. Matti hiihti ummessa pakoon ja Pärekosken mies perässä. Tälläkin kertaa oli tuuria, kiväärien kuulat vain vinkuivat ympärillä. Joskus eräät pojat tekivät omatekoisia panoksia, joilla tuhosivat korsuja. Aina ei ollut onni myötä, kerran tuhoamisreissulla vihollinen ampui korsusta seurauksella, että Uuno Jauhiainen Salahmin miehiä kaatui (21.1.1942) ja serkkupoika Rahajoen Vilho ( Vilho Martikainen) haavoittui. Haavoittunut Vilho vietiin hevosella 35 kilometrin päähän Karhumäen sairaalaan. Sairaalassa ei ollut tuolloin kunnon lääkkeitä, ainoastaan aspiriiniä - Matti toteaa.
Helmikuussa 1942 Toinen Jääkäriprikaati lakkautettiin ja Matti sai siirron Laguksen joukkoihin eli Panssari Prikaatin Esikuntakomppaniaan (EK/Ps.Pr.)
Nyt alkoi ns. asemasotavaihe ja palvelusta mm. Äänislinnassa (Petroskoi). Mahdollisesti Äänislinnan kasarmilta/sairaalasta Matti sai “keuhkotauti” tartunnan. Hieman parannuttuaan hän pääsi 5 vrk:n toipumislomalle kotiin Vieremälle. Tauti ei kuitenkaan loma-aikana hellittänyt ja hoitajat Iisalmen aluesairaalassa suosittelivat 14 vrk:n jatkolomaa. Sairaalan ylilääkäri oli toista mieltä ja passitti Matin joukko-osastoon. Matka alkoi Nissilästä “postiauto“ -kyydillä, joka pahaksi onneksi oli kaksi tuntia myöhässä. Matti ei ehtinyt Iisalmesta lähtevään junaan, vaan myöhästyi lomalta. Myöhästymisen vuoksi hän joutui majurin kuulusteluihin. Majuri epäili Matin valehtelevan postiauton myöhästelyä, mutta asian tarkistuksen jälkeen, hän totesi Matin puhuneen totta ja säilyi mahdolliselta rangaistukselta. Majuri oli ennestään tuttu, sillä Matti toimi mm. majurin lähettinä.

Matti Ylämyllyllä hevosen selässä.

1.12.1943 Matti sai siirron Laguksen Panssari Prikaatin viestikomppaniaan (VK/Ps.Pr.) ja keväällä 1944 tuli lähtö Karjalan Kannakselle.
Matti oli kesä-heinäkuussa 1944 monissa kovissa taisteluissa. Tutuiksi ovat tulleet Tali, Murokallio, Portinhoikka ja erityisesti Ihantalan alueen taistelut, kuten myös Viipurin kaupunki. Matti oli saanut erikoiskoulutuksen puhelinmieheksi ja näin ollen puhelinlinjojen rakentamiseen ja keskuksen hoitoon sai tutustua rintamaoloissa. Hän kertoo olleen samassa joukkueessa mm. Erkki Svarströmin kanssa. Erkki oli luutnantti Makkosen joukkueen kolmannessa ryhmässä ja Matti ensimmäisessä. Viestikomppaniassa oli myös muita Vieremän miehiä, peräti kolme ryhmää.
Hän muistaa myös Erkki Svarströmin haavoittumisen ( 28.6.1944) Ihantalajärven eteläpuolella olevalla Ruunakorven - Rauhamäen alueella. Vihollispanssari räjähti saatuaan osuman panssarinyrkistä. Panssarin telaketjun “lootu” lensi Erkin jalan päälle, joku “lootu” oli myös lentänyt Matin lähelle - onneksi ei osunut. Matti muistelee, että tuohon aikaan alueella oli Rajavartioston miehiä vain 29-jääkäriä, yksi luutnantti ja yksi alikersantti, joilla aseistuksena oli mm. panssarikauhut ja nyrkit. Todellakin vihollinen hyökkäsi tuolloin Rajajääkäripataljoona kahta (Raja.JP2) vastaan. Tuossa taistelussa Sonkajärven Vänninmäessä syntynyt korpraali Ville Väisänen tuhosi yksin kahdeksan panssaria lähitorjunta-asein. Tuon kahdeksannen panssarin romut lensivät Erkki Svarströmin jalan päälle. Samoin kaatui psm. Vekara (VK/Ps.Pr) ja luutnantti Lehtinen (RajaJP2). Vihollisen hyökkäys saatiin kuitenkin torjutuksi. Taistelujen jälkeen korpraali Väisänen on kadonnut ja kuolinajaksi on merkitty 28.6.1944. Myöhemmin Väisäselle myönnettiin Mannerheimin risti numero 145.
Rauhamäen - Ruunakorven taisteluissa on myös ollut Salahmin Lehtorannalta kotoisin oleva Väinö Hurskainen, joka sai pahaksi onneksi räjähtävän kiväärin luodin suupielessä olevaan piippuunsa. Piippu putosi mahdollisesti Ihantalanjärveen, jota ei kuitenkaan sodanmelskeissä ehditty etsimään. Myös muita vieremäläisiä oli viestikomppaniassa, kuten Viljo Pietari Huttunen Karankamäestä. Huttunen haavoittui ja Matti Kauppinen sai antaa ensiapua ja toimittaa sitten sidontapaikalle. Myös Viljo Juntunen (Savikko) kuului viestikomppaniaan ja on mahdollisesti ollut Ihantalajärven eteläpuolisissa taisteluissa. 29.6.1944 taisteluissa Matti kertoo menettäneensä muistin kranaatin paukkeista, joka palasi osin Svetogorskissa (Ensossa)ja lopullisesti vasta Lapin sodan alkuvaiheilla. Viestikomppania oli Enson alueella heinä-elokuussa 1944. Asustelivat uudella kansakoululla ja työtehtävinä oli heinätyöt sekä puhelinkeskusharjoituksia ja oppitunteja aina 21.8.1944 saakka.

Panssareita Äänislinnassa.

 

Matin Lapinsota

Matin Lapinsodan päätepiste oli Oulussa. Siellä hän sairastui angiinaan ja joutui palaamaan laivalla Oulusta Raaheen. Merellä oli kova myrsky ja laiva ajoi karille. Myös pahaksi onneksi laivassa syttyi tulipalo ja apuun hälytettiin “roomu“, jolla pääsivät Raahen satamaan. Edessä oli sairaalareissu, jonka jälkeen Matti kotiutettiin

Matti kertoo yli viisi vuotta kestäneeltä sotareissulta palanneen kotiin suuremmilta haavoittumisilta, tosin naarmuja aina tuli, kuulo heikkeni johtuen kranaattien räjähdyksistä ja myös selän kivut alkoivat.

Tätä kirjoitettaessa keväällä 2014 Matti Kauppinen on ainoa elossa oleva vieremäläinen, joka osallistui 2.JPr:n koko sotataipaleelle Vieremältä Ilomantsiin ja edelleen Karhumäelle ja Stalinin Kanavalle asti.

Matti on tehnyt keskeisen elämäntyönsä Nissilän koulun talonmiehenä/vahtimestarina ja hänen puolisonsa Martta koulun keittäjänä. Molemmat ovat osallistuneet aktiivisesti veteraanijärjestöjen edunvalvonta - ja virkistystoimintaan. Matti on kuulunut jäsenenä Vieremän Sotainvalidijärjestöön ja Vieremän Rintamaveteraanien jäsenenä hän on ollut jo yli 40-vuotta. Lisäksi Rintamaveteraanien johtokunnan jäsenenä vuosina 1975 - 2006 eli yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Veteraanipiireissä Mattia ja Marttaa on pidetty ystävällisinä ja vieraanvaraisina järjestön jäseninä.