” 41 kun tämä uus jytäkkä alako ni minähän olin kovasti toohussa mukana.” 15 vuotias Matti Jaakkola jakoi käskymääräyksiä talosta taloon, raskastahan käskyn vieminen oli. ”Surkee homma 15 vuotiaalle kun pyörällä ruvettii niitä käskyjä ja kortteja jakamaan ja kyllä sielä monessa talossa ja mökissä ruoka jäe kesken… Kun suatto kolomeki käskykorttia tulla mökkiin.” Matin mieleen jäi erityisesti viestin vienti Heikki Vidgrenille. ” Se jäe mieleen kun Vidgrenin Heekin porukka oel kahen aekaan syömässä tuossa Pyöreellä. Ni siihen loppu Heekin syönti kerta kaekkijaa.”Kun käskyt oli jaettu poika työskenteli varusteiden parissa ja välillä ruoanjako töissäkin.

Talvisodan aikana 14 vuotias Matti seisoi jo ammuslataamon vartiossa. Vuoden 1939 talvi oli valtavan kylmä ja sen Matti sai huomata kahden tunnin vartiota kerralaan suorittaessaan. Talvisodasta jäi pojalle mieleen Iijärven rantaa pitkin matalalla lentäneet punakoneet, jotka ampuivat jäälle nostettuja maidon ja kerman jäähdytykseen tarkoitettuja jäälohkareita. Luulivat ilmeisesti lumipukuisen osaston liikkuvan järven jäällä.

Huolimatta nuoresta iästään Matti lähti muun porukan mukana jatkosotaan. ”Siinä män se viikko, niin kaavan kun se oel se porukka kasassa.” Lupalapun mukaan pääsystä Matti pyysi ja sai vanhemmiltaan. ”Sitten minä tahoen äetiltä ja isältä lupalappua että lähen matkaa ja viimehän se irtos. Ku isäki oel 18 sovan kääny ni se ilmeesesti sattu siihen sen verran, että se anto sen.”

Joukot alkoivat liikkua polkupyörillä Kauppilanmäen kautta itää kohti. Viikon huonoilla unilla ollut poikanen nukahti ojanpenkalle, josta viimeinen mies hänet herätti. ”Alahan poeka lähtee
matkaa.” Matka jatkui Paukkajan kautta Ilomantsin Möhköön. Osa miehistä majoittui telttaan, osa taas koulurakennuksiin. Peurujoella oltiin 9.heinäkuuta. Hyökkäystaistelu oli vaikea, vihollinen oli hyvissä asemissa, eikä suomalaisten lyhyt tykistötuli pystynyt venäläisiin. Matti ja Hälis Pentti liikkuivat yhdessä. He päättivät kiertää sivustaan, sillä vihollisen konekivääripesäkkeet tappoivat useita miehiä murrokon eteen. Siihen kaatui myös siskon kihlattu Aarne Kauppinen.

” Myö sen Pentin kanssa vuoron perrää aena ladattii kiväärit ja äkkiä aena ammunnalla siihen. Se oel iha eessä sielä se konekivätpesäke ja se aena kosti ja se ampu aena.”

Tuttu mies Halosen Viljo haavoittui taistelussa. Matti vei hänelle vettä omasta kenttäpullostaan. ”Kun veri juoks se alako suuta kuivata” Myös Einari Partanen haavoittui vakavasti. Lääkintämiesten apuna Matti koetti auttaa Einarin JSP:lle. ” Kyllä se oel vaekeeta siinä hirmu murroksessa, mutta suatiin myö se
vietyä.” Hyökkäys kesti muutaman tunnin ja Matin mukaan iltasella sitä koetettiin uudestaan, mutta yritys epäonnistui jälleen. ”Miks ee ne motittanna”

Korpiselässä Matti lähti muiden mukana partioon Tolvajärven lahden ympäri hevostietä pitkin
pyöräillen. Kun kaksi etummaista tunnustelijaa huomasi venäläisiä, siihen jäivät miesten pyörät ja muut tavarat. ” Vuan onneks ne kiväärit oel selässä.” Venäläisillä oli ilmeisesti vanginsieppausporukka vahtaamassa sopivia viemisiä Venäjän puolelle. Joukkueenjohtaja ui veneen partiolle, jolla miehet pääsivät omien joukkoon. Samoja jälkiä pitkin he eivät enää voineet mennä.

Tie Ylöjärvelle oli hankala useiden soiden vuoksi. Työporukka teki tosissaan töitä, jotta kapulatie saatiin valmiiksi. Kalusto tuli kun tie oli käyttökuntoinen. Venäläinen sotasaalishevonen osoittautui mainioksi ratsuksi, mutta tuntui olevan kova suustaan. ”Kyllä se otti laakan, sillä sae ratsastaa. ”Sivustavarmistuksen vanhempi sotilas jo hätääntyi viekö hevonen pojan linjojen väärälle puolelle.  ” Ylöjärvellähän minun sota loppu sitte. Minä olin sielä kyllä partiossa sitte, käätii sivustassa partiossa.” Vartiossa ollessaan sotilas tuli ja sanoi ” Nyt poeka lähtee kottii. Siihen loppu minun sota.” Vastaan ei auttanut laittaa. Autokuskina toiminut Eino Huovinen ja Matti tulivat yhtä matkaa Vieremälle.

13.10.1943 Matti osallistui kutsuntoihin ja lähti armeijaan 17 vuotiaana. Hän anoi pääsyä ratsuväkeen Lappeenrantaan, jonne hevosista kiinnostunut nuorukainen pääsikin. Aliupseerikoulu tuli myös käytyä, jonka jälkeen Matti pääsi lomille. Samaan aikaan lomille lähti myös Niilo Läksy ja puolenkymmentä muuta nuorukaista. Matti määrättiin loman jälkeen kouluttajaksi 1926 syntyneille.

Perääntymisvaiheessa täydennyspataljoonaan komennettu Matti odotti Mäntyharjun alapuolella tilanteen kehittymistä. Hevosia vedettiin myös pois rintamalta, joten Sukevalle tuli 550 hevosta laitumelle. Matti ja muut nuorukaiset komennettiin huolehtimaan hevosista, joten he säästyivät loppukahakoilta. Lopulta pojat komennettiin takaisin Lappeenrantaan.

 ” Se oel työllistä aekaa, kun oli nii paljo hevosia. Joka kolomas päeväkö myö pystyttii jalottelemaa niitä ja kolome hevosta aena miehellee. Nii hirvee vähä oel miehiä ja paljo hevosia.”

Hevosten lisäksi urheilullinen nuorukainen oli kiinnostunut hiihtämisestä. Talvella 1944 Matti hiihti 16 kilpailut. Viikon sisään irtosi armeijan kuten myös Ylä-Savon mestaruus. ”Sillo sinä talavena suks kuluki.”