Pentti lähti alokkaaksi Raaheen 16.1.1942, jossa hän vietti seuraavat 3 kuukautta. Toukokuusta heinäkuulle sai viljelyslomaa, jonka jälkeen Pentti lähetettiin Lieksaan koulutuskeskukseen. Sieltä sitten Otrosenvaaraan Rukajärven rintamalle. Ensimmäisen yksikön nimi oli osasto Niemi. Tekivät partioreissuja noin 2 kuukauden ajan, sitten Pentti siirrettiin JR 52 III pataljoonaan 11 komppaniaan. Syksyllä 1942 miehet siirrettiin Peukaloniemi nimiseen asemaan Jousijärven eteläpuolelle.

Peukaloniemessä vihollinen kaivoi tunnelin suomalaisten vartiopaikan lähelle, josta käsin he saivat suomalaisen vartiomiehen vangiksi. Pentin ensimmäinen vartiovuoro sattui pimeäksi yöksi. Nuorukaisen ollessa vartiossa vihollinen alkoi äkkiä ampua useilla konepistooleilla. Pentti pääsi kuitenkin juoksemaan takaisin asemiin tekemään hälytystä.  Aluksi Pentti toimi pikakivääri-ampujan apumiehenä ja myöhemmin joukkueenjohtajan lähettinä monissa kenttävartioissa.

Elokuun alussa 1944 venäläiset jatkoivat laajan saarrostustoimintansa valmisteluja. 1.8. totesivat lentäjät tiedustelullaan uuden kärrytien ulottuvan Tahkokoskelta noin 3 kilometriä kaakkoon. JR 52 komentaja siirsi saman päivän iltaan mennessä kapteeni Valmun 11.K:n, jossa Penttikin oli sekä III P:n esikuntakomppanian Ontrosenvaaraan. Vihollinen eteni uutta tietä pitkin kahden rykmentin voimin,
edessä JR 132 ja jäljessä JR 345 tarkoituksena hyökätä Otrosenvaaraan. Vihollinen oli päässytkin etenemään Tsirkka-Kemijoen yli ja oli 10 kilometrin päässä Otrosenvaarasta pohjoiseen. Vihollinen piti löydä takaisin Tsirkka-Kemijoen itäpuolelle.

11./JR 52 lähti marssimaan kohti Arkku-nimistä tukikohtaa. Kello 15.30 se kohtasi vihollisen Elovaaran mäellä. Huolimatta tiukasta vastustuksesta komppania pääsi etenemään. Pisteen 241,5 pohjoispuolella olevassa maastossa, johon eteneminen kuitenkin pysähtyi. (KARTTA) Maasto oli ryteikköistä kalliota. 3.8.1944 jatkettiin hyökkäystä. Majuri Muroleen osastoon kuuluivat yksiköt III/JR10, 14 D:N kaukopartio, 11./JR52 ja Rj.P6, Jääk K/52 jäi reserviksi. Osasto Muroleen hyökkäys alkoi kello 17.00. Huolimatta vaikeasta maastosta hyökkäys eteni vitkalleen. Seuraavan päivän iltaan mennessä saavutti osasto Murole tavoitteesa linjan Tahkolammen eteläpäästä suoraan itään Tsikka-Kemijoelle.

Vihollisen sillanpääasema kaventui lähes kilometrillä ja venäläiset sotilaat olivat joutuneet hyökkääjistä puolustajiksi. Osasto Murole jatkoi hyökkäystä seuraavana päivänä ennen kello 9.00. Vihollinen oli kuitenkin edullisissa asemissa kukkuloilla ja harjanteilla, joihin se pureutui sitkeästi puolustaen. Välillä suomalaisilta alkoivat jo patruunat loppua. Niinpä muun muassa Penttikin joutui lähtemään hakemaan panoksia ja apujoukkoja lisää. Pentin ollessa kalliolla alkoi vihollinen ampua tykeillä kalliolle. Syntyi hyvin hankala tilanne! Pentti kuitenkin selviytyi hankalasta paikasta ja sai haettua lisää panoksia, joita hän sitten jakoi ketjussa olleille miehille.

Pentin kertoman mukaan Otrosenvaaran taisteluissa 2.8 - 4.8.1944 kaatui ja haavoittui paljon venäläisiä. Myös omat tappiot olivat suuret. Esimerkiksi 11.K oli supistunut joukkueen vahvuiseksi. Pentti kertoi joutuessaan useasti läheltä piti tilanteisiin. Edetessään rinnettä ylös vierekkäin joukkueenjohtaja Lindroosin kanssa, tuli heidän väliinsä Kalle Määttä niminen mies, jolloin Pentti siirtyi hieman sivuun. Hetkeä myöhemmin vihollisen luoti tappoi väliin tulleen sotilaan. Rinteen alla oli vesipaikka. Vänrikki käski hakea vettä korvikkeen keittoa varten. Eräs Kiuruvedeltä kotoisin ollut poika tuli myös hakemaan vettä. Kolme vihollista oli lähellä ja he alkoivat ampua. Kiuruvetinen poika kaatui vedenhakumatkalla. Toisella vedenhakumatkalla Ontajoella vastarannalla venäläinen sotilas oli samoilla töin. Molemmat säikähtivät toisiaan eivätkä ampuneet laukastakaan.

Rauhan jo tultua Pentti oli kenttävartiossa. Sieltä piti lähteä viemään ilmoitusta naapurikenttävartioon. Siellä eivät ensin uskoneet, että sotatoimet oli lopetettava.