Sukunimi:

Vidgrén

Etunimet:

Risto

Syntynyt 10.5.1910

Talvisota:

5./JR39

Jatkosota:

JP5/2.JPr

Ei ollut Lapin sodassa

Lähteet:

Risto Vidgrenin kirjoitus sodan jälkeen tankin tuhoamisesta

Alikersantti Risto Vidgrenin kertomus hyökkäysvaunun tuhoamisesta “Autin portissa”.

 

Palvelin II/JR39 1. komppaniassa 1939-1940 Laatokan koillispuolella. Suoritimme koko tammikuun alkupuolen sivustaiskuja, koska linjat seisottuivat puolustuslinjalle Syskyjärvi. Iskut suunnattiin sivusta milloin Mitroon, Ruhtinaanmäkeen, Lemettiin, Pyhäjärvelle ja Lavajärvelle. Usein onnistuimmekin karkottamaan venäläiset jalkaväkiosastot, mutta tankit tekivät asemamme vallatuissa asemissamme ylivoimaisen vaikeaksi, koska meillä ei ollut kunnollisia tankintorjuntavälineitä, vaan niitä oli torjuttava melkein paljain käsin.

Kertomani taistelu tankin kanssa tapahtui Lemetissä tammikuun puolivälissä, jolloin aamuhämärissä teimme sivustahyökkäyksen. Valtasimme maantien, jonka pioneerit välittömästi miinoittivat. Asemistamme oikealla oli useampia hyökkäysvaunuja ja vasemmalla puolen asemistamme oli yksi hyökkäysvaunu tien varressa kukkulan päällä tulittaen asemiamme koko aamupäivän jatkuvasti, aiheuttaen myös tappioita.

Iltapäivällä tulitus lakkasi, niin heräsi minussa ja alikersantti Empussa uteliaisuus lähteä katsomaan, miksi se ei enää ammu. Matkasta muodostui meille kohtalokas, pääsimme 10 m:n päähän tankista näkösuojassa ja kun siinä ei ollut havaittavissa mitään elonmerkkejä, niin menimme tankin luokse. Otin konekiväärin piipusta kiinni ja nousin sen päälle. Tämäpä herätti naapurin päiväunilta. Torni alkoi pyöriä ja konekivääri ampua. Koska meillä ei ollut minkäänlaisia tuhoamisvälineitä, oli edessä pako. Emppu jäi tankin tulopuolelle ja minä hyppäsin tankin päältä sen vastakkaiselle puolelle. Emppu seurasi milloin kk:n piippu sen salli ja syöksyi sinne mistä olimme tulleetkin ja onnistui. Minä läksin ryömimään tankin ympäri sinne mistä Emppu läksi syöksymään ja tein samoin kuin Emppu ja onnistuin .Kahlasimme jalkaisin asemiin, koska sukset jäivät sinne. Ensimmäinen erä päättyi tankin voittoon.

Menin suoraan komppanian komentopaikalle, jossa kerroin tapahtuman. Komppanian päällikkö otti yhteyden Rykmentin komentajaan eversti Auttiin, joka lähetti pioneerin ja hänellä oli 3 kg:n kasapanos matkassa.

Pioneeri tuli ja toi 3 kg:n kasapanoksen ja rupesi neuvomaan sytytyksen ja sen toiminnan, koska hän ei itse ollut halukas lähtemään näin uhkarohkealle retkelle. Niin lähdin yksin hiihtämään ja olin myös saanut sukset lainaksi. Minua vastaan tuli nuori juuri Rukista päässyt vänrikki Ahti Karessuo, tiedustellen minnekä olen menossa, kun kasapanos on povessa. Kun kerroin hänelle, sanoi hän “kii kii - sopiiko sakkiin”. Tietysti, ilomielin, kun kerran haluat lähteä. Hiihtelimme yhdessä entistä latua ja päästyämme noin 10 m:n päähän, niin pidimme sotaneuvottelun. Jätimme sukset siihen. Minä syöksyin ensin ja välittömästi Karessuo ja niin olimme päässeet huomaamatta tankin luo, jonka kk:n ja tykin piippu olivat suunnatut toiseen suuntaan.

Vänrikki antoi ohjeita. Pane kasapanos tuohon tasanteelle tornin juureen ja sytytä. Hän hiipii toiselle puolelle ja tule sinäkin sinne heti kun syttyy ja tein niin. Karessuo koputti nyrkillä tankin päälle ja sanoi, että kuolema kolkuttaa ja saman aikaisesti kasapanos räjähti, tehden torniin 20 -30 cm:n reiän. Outo räjähdys sai oikealla olevan tankin huomion aikaan, alkaen suorasuuntaustykillä tulittaa kukkulaa, jossa olimme.

Karessuo sanoi, kerää sinä sukset ja lähdetään pois, jolloin minua ammuttiin äsken tulleesta reiästä nakailla kahdesti, kuitenkin osumatta. Karessuo tulitti pistoolilla takaisin ja minä laukaisin munakranaatin mainitusta reiästä, jonka räjähdettyä keräsimme sukset ja läksimme pois.

Toinen erä päättyi meidän voittoon.

Aamulla minut kutsuttiin eversti Autin luokse ja hän kertoi, että pioneerit olivat yöllä murtaneet tankin, joka oli osoittautunut komentotankiksi ja sieltä oli löytynyt erittäin arvokkaita papereita. Samoin siellä oli ollut majuria vastaava upseeri, mutta niin vaikeasti haavoittuneena, ettei voitu kuulustella.

Samalla kun eversti kiitti minua urhoollisuudesta, niin hän ilmoitti, että olen ylennetty kersantiksi ja myönnetty 4 lk:n vapauden risti urhoollisuudesta.